maanantai 21. kesäkuuta 2010













Sekalaisia kuvia reissusta ennen moperi shuttlen alkua ja vuoristo tieltä joka johti Guolasjärvelle siellä oli hienoja maisemia ja ihme vuoristolampaita, jotka juoksivat sinnikkäästi tietä pitkin karkuun vaikka olisihan sinne sivullekin voinut väistää. Punaisen ristin hätäapumaja löytyi myös matkalla Guolakseen kuin myös vanhojen rakennusten raunio.

Ylimmän kuvan lumiesteestä mentiin vielä lukkoneliveto päällä läpi piti vaan hakea vauhtia hiukan useamman kertaa ja hiukan madaltaa keskeltä melalla lapioiden.













Porojärveltä meloin ruununvuopioon saakka yöpymään matkalle sattui yksi rivakampi koskipätkä joka pitkästä aikaa hiukan herätteli. Pikaisesti katsoin, että joku pikku sivu-uomahan se siinä lähtee ja päätin kiskaista siitä alas noh se sitten olikin hivenen jämäkämpi ja aiheutti pientä pujottelua pouroverin välissä. Kuvat jäi kyseisestä kohtaa ottamatta, koska ei ollut hyviä kohtia pysähtyä tarpeeksi lähelle. Myös kaikki normaalit suoraan laskettavat lussut kosket jätin kuvaamatta vaikka olihan ne pitkiä pisin likimain toistakymmentä kilometriä.

Ylin kuvista on pirunportti, joka osoittautui nimeään huomattavasti löysemmäksi ainoastaan virta voimistuu ja mutkassa joen oikeaan laitaan muodostuu jonkinmoinen pourover stoppari, mutta vasemmassa laidassa selvä kieli mistä pääsee laskemaan.

Pirunportin jälkeen pian saavuinkin jo Munnikurkkiolle, jossa piti käydä tepastelemassa ja ihmettelemässä aavemaista hylättyä rajavartioasemaa samalla katoin pikaisesti linjat Munnikurkkioon joka vaatikin jo hieman tarkastelua jos ei halunnut turhaa carnagea, mutta ei linja silti turhan hankala ollut pari pakko onnistua liikettä laskulinjani sisälti ja suhkot helposti Munnikurkkio jäi taakse.

Munnikurkkion jälkeen alkoi koko reissun toiseksi ikävin suoritus mieletön SUVANTO yli 20km tuli läträttyä suvantoa hyvin lyhyiden ja pienten koskijaksojen välillä hieman piristäen matkaa tältä väliltä löytyi myös reissun ainut sammakko hieman ihmettelin miten näin pohjoisessa selviää kun ei ollut edes ötököitä.

Koko reissun suurin horisontti linja avutui eteen ja naama oli jälleen yhtä hymyä tätä olin tullut täältä hakemaan kaaoottista vettä putouksia pakosti onnistuvia linjan vaihdoksia eli edessä oli Iso-Kurkkio ensin ajattelin, että tämäkin on löysä pätkä, mutta oli erittäin maukas yläosan katoin pikaisesti rannalta josta alimmat kuvat. Ja tässä pätkässä riitti jo hieman kyytiä alempana tuli vielä lisää nannaa, mutta en millään saanu pysäytettyä kuvaamaan sen verran oli vauhtia menossa kun vedin ihan read and run pohjalla menemään niin pukkasi kyllä tilannetta eteen kun asennoiduin alkupätkän jälkeen ettei siellä varmaan enää mitään ole ja sit sieltä aukesi melkosta boulderi pujottelua yhtäkkiä täydes vauhdis eteen. Oli kyllä ehdottomasti koko reissun paras pätkä ja kruunasi loppupätkän melonnan.

Loppu olikin sitten ikävä 15km suvanto autolle. Tämän pätkän ruununvuopiosta autolle noin 80 -100km vesitse meloin yhteen menoon eli lähdin ruununvuopiosta(=poroeno kääntyy laskemaan etelään) noin klo 11:00 ja olin perillä autolla Markkinan kylässä 03:30 aamuyöllä. Tähän astisen elämäni varmasti yksi rankimmista yhteenputkeen melotuista pätkistä. Muutenkin koko reissu meni melko joutuisasti eli koko Valtijoki - poroeno - lätäseno - markkina välillä yövyin vain kertaalleen. Ja koko reissun aikana kahdesti kun patikointi osuuden lopussa oli pakko laittaa telttaa pystyyn pienen myrskyn noustessa päälle.

Viimeisenä vielä kuva parin tunnin yö unien ja kaupassa käynnin jälkeen ansaittu kipparin piippu huulien välis matkalla takaisin Guolasjärvelle shuttlemoperia hakemaan. heh




Porojärven maisemista kuvia UKK kalastusmökki ja viimeisessä näkyy Porojärven autiotupa minne en jaksanut raahautua kirjoittamaan nimeä vaikka ei sinne olisi ollut kun joku 800m, mutta olin jokseenkin tuohtunut kohtuu suvanto melonnasta ja matalasta vedestä johtuen, joten päätin jatkaa matkaa Poroenoa alaspäin pienen evästelyn jälkeen.




Sitten oli vuorossa Valtijoen kovin horisonttilinja eli kolmoisdroppi. Putoukset järjestyksessä ylhäältä alaspäin. Tässä tuli koko reissun toinen portage ylin droppi olisi vielä mennyt mutta, sitten tuli niin kivisen ja ikävän näköistä settiä, että totesin parhaaksi jatkaa matkaa heti kolmannen dropin alapuolelta. Nyt oli takana Valtijoen suurimmat möläykset ja joki jatkuu vielä pikku droppien ja koskipätkien kera palan matkaa ennen porojärveä.









Tässä ylhäältä alaspäin järjestyksessä missä putoukset, könkäät, luiskat tulevat kuinka nyt kukin tahtoo kutsua Valtijokea alavirtaan kulkiessa. Jouduin kaksi portagea (portage = ohittaa putous tai koskijakso) ottamaan Valtijoella ensimmäinen oli putous joka on kolmannessa kuvassa ylhäältä alaspäin. Vedenkorkeus oli liian alhainen turvallisen laskun suorittamiseen putouksen alla oli vettä hyvin ja stoppari mielestäni ihan ok, mutta vähän veden vuoksi putouksessa vesi ohjautui suoraan päin oikeassa reunassa olevaa kallion kielekettä joka pilkotti ulkonevasti putoukseen alla, joten päätin lopuksi kiertää putouksen. Muuten ihan mukavia pieniä enemmän ja vähemmän teknisiä droppeja oli lukuisia kuvasin ainoastaan merkittävimmät dropit.





Lumessa tuli lasketeltua melko monesti myös Haltilta alaspäin siirtyessä joudutti ja hauskutti matkaa melkoisesti. Yövyttyäni yhden yön Haltin länsirinteellä koittikin aika siirtyä Valtijoelle ja herätyksen tuona aamuna hoiti luontoäiti hellästi järjestämällä klo 7:00 melko tarkalleen elämäni kovimman tuulimyrskyn ja maakiilat teltasta irtosivat ja olin teltan kanssa yhtenä myttynä hapuilemassa kamoja kasaan ja pukemassa vielä mytyn keskellä, koska ulos ei ilman varusteita ollut menemistä sen verran kylmä oli +-0 astetta ilma ja hirmu tuuli. Teltasta päästyäni teltan kokoonpakkaus osoittautui myös melko haastavaksi, koska tuuli oli melkoinen. Lopuksi kuitenkin pääsin eteenpäin Somasjärven mökin ohitse jäisen Somasjärven rantoja melomaan, josta kuitenkin melontaväylä löytyi.

Somasjärven etelä päästä löytyikin Valtijoen alku ja naamavärkki oli yhtä hymyä kun huomasin horisonttilinjan katoavan näkyvistä. Valtijoki nimittäin alkaa ihan kohtuu mukavalla möläyksellä ja komeasti se tulikin laskettua pikaisella linja vilkaisulla mailta päin. Tästä sai mukavasti vauhtia tuleviin droppeihin ja könkäisiin.





Ylimmäisenä kuva Haltin rinteestä Gualasjärvelle päin. Tuossa kohtaa matkaa oli vielä pitkästi edessä. 

Keskimmäinen kuva on jo miltei vedenjakajan huipulta ja alimmaisessa Somasjärvi häämöttää taustalla.